Sivut

lauantai 29. maaliskuuta 2014

♫ Pariah's Child

Voi että mää oisin toivonu, et Sonata Arctica tekee stam1nat, mutta aika harvoinhan bändin uutukainen nousee välittömästi uudeksi lemppariksi niin kuin SLK teki. Oon kuunnellut Pariah's Childin vasta muutaman kerran läpi, joten voihan olla, että mielipide vielä muuttuu, mutta ainakin tällä hetkellä fiilikset on melko pettyneet. Ensinnäkin... levy ei kuulosta yhtään siltä miltä se näyttää. Joo onhan siellä mukana pari susibiisiä, mutta muuten tunnelma on aika kaukana jäisistä tuntureista, susista ja korpeista. Sonatan sanoitukset ei oo koskaan ollut mitään maailman parhaita eikä tälläkään levyllä mitään neronleimauksia esiinny. Myöskään musiikillisesti levy ei yllätä. Ei oo mitään The Day:n kaltasia kylmien väreiden tuottajia. Ääh! Liian paljon hölmöilyä, liian vähän hyviä biisejä!


Wolves Die Young:ia onkin tullut kuunneltua jo pitemmän aikaa eikä hyvä ensivaikutelma tästä biisistä oo muuttunut. Hyvä meininki, soi päässä koko ajan. Ainoa asia mikä tässä biisissä mättää, on sen maailmanhistorian surkein musiikkivideo. Oikeesti, wtf?
No nyt on vähän liian duuri-voittoista meikäläisen makuun. Ja biisi kertoo suunnilleen jostain driftailusta? Önhg. Ei mikään surkea biisi kuitenkaan, jokasella kuuntelukerralla paranee...
Huomattavasti parempi kuin edellinen. Kyllä mää tästä tykkään, vaikka onhan tääki jotenki outo :D
Kuten Henrikkikin haastattelussa sanoo, niin ohan tää ärsyttävä biisi :''D Mutta ei se mitään, I like it. Eri kokonaisuudessa tää toimis vieläki paremmin, tää levy kun jo muutenki pullistelee näitä ilosia rallatuksia.
Ylivoimainen suosikkini. Hieno biisi. Jeejee.
Tän pitäs olla hirveen koskettava sanoituksiltaan ja muutenki, mut nääh, musta tää on aika teennäinen. Ei mikään paska tosiaankaan, mutta ei superhyväkään. 
Voisin kuvitella, että tämä biisi maistuu juoksijoille ja maratoni-treenailijoille, vaikkei muuten Sonataa tai metallia kuunteliskaan. Hauska biisi, hauskat sanat.
Selittäkää joku mulle mitä tässä biisissä tapahtuu! Minä en ymmärrä! Ensimmäisen kuuntelun jälkeen facepalmasin, myötähäpesin ja kiristelin hampaita. Ääliöt! Ihan ku tämä levy ois vielä tarvinu jonku komiikka-pläjäyksen Running Lightsin, Cloud Factoryn ja Half a Marathon Manin jälkeen!!! Päinvastoin! Toisen kuuntelun jälkeen oon sitä mieltä, että tää biisi vois oikeesti olla ihan hyvä ilman sitä typerää 'Evil Preacheria'. Rakenteeltaan tää muistuttaa nimittäin tosi paljon 'vanhaa-Sonataa'.
Yhyy, miksi Tony ei osaa enää tehä balladeja? Shamandalien jälkeen ei oo hyviä slovareita ilmestyny vaan just tämmösiä tylsiä paskoja. Rakkauslaulu nimeltään Love, hohhoijaa, ja muutenki nuo sanat...
Biisi alkaa tosi lupaavasti, mutta sitten alkaa taas ihme vinkuminen ja kauheat kuoro-osuudet. 10 minuuttia tasapainoilua mahtavuuden ja hirvittävyyden välillä, kumpi voittaa? En tiiä.

En vielä uskalla sanoa tuleeko Pariah's Childista nimensä mukaisesti mun Sonata-kokoelman hylkiö. Ainakin vielä tällä hetkellä levyä on pakko luukuttaa koko ajan, kun biisit soi päässä jukeboxina. Saa siis nähä jääkö albumi Unia:n lailla hyllyyn pölyttymään vai kariseeko tämä mun kriittisyys levyä kohtaan sitä mukaa kun sitä kuuntelee. Joka tapauksessa... ei muuta kuin seuraavaa tekelettä oottamaan :P

Ps. *linkki Soundin uutiseen* Ei, Kemin pojat, ei! Me rakastetaan Eclipticaa juuri sellaisena kuin se on, ei sitä saa alkaa sormeilemaan! Ne vuoden 2006 uusintaversiot My Landista ja Replicasta on jo ihan perseestä, joten pliis stop!

2 kommenttia:

henni kirjoitti...

Aaaapuaaa. En oo kuunnellut tätä uutta levyä ollenkaan, enkä edellistäkään (enkä oikeestaan kai sitäkään edellistä), ja nyt vähän pelottaa että kandeeko kuunnella ollenkaan :D Mä menetin kiinnostukseni koko bändiin Unia-levyn ilmestyttyä, ja sen jälkeen radiosta kuulemani biisit on ollut vaan yksinkertasesti niin huonoja ettei oo kiinnostanut ees kuulla levyjen muita biisejä.

Yhdessä vaiheessa Sonata tuli nähtyä niin monesti festareilla keikallakin, että kaikki samat keikkamaneerit rupes ärsyttää ihan hirveesti, kuten Tonyn hirttäytyminen ja FullMoonin pyrot, jotka pelästytti aina vaikka tiesi missä kohdassa ne tulee :P
Noh, ehkä tulee noita vanhempia sitten joskus kuunneltua, on vaan oma musamaku muuttunut ja kehittynyt sen verran, ettei ne vanhemmatkaan enää uppoa niinkuin ennen.

hejdij kirjoitti...

Joo kyllä muaki ne keikkamaneerit vähä tympii :D

Mutta niin, kyllähän tuo kannattaa kuunnella ja muutkin Unia:n jälkeen tulleet. Ite tykkään varsinkin Stones Grow Her Name:sta.

Mitä enempi oon kuunnellu, sitä enempi oon rakastunu tohon Blood-biisin ja sen takia koko levy parantaa asemaansa mun silmissä. Viikon päästä mää oon varmaan valmis pyörtämään kaikki pahat puheeni, jos sama meno jatkuu :DD

Christmas Pikachu