Sivut

lauantai 8. marraskuuta 2014

Kuzey Kıbrıs (osa 2.)

cumartesi ☀ lauantai


Launtaina jalat oli niiiiiin kipeät edellispäivän 'vuorikiipeilystä', että ei lopulta liikahdettu hotellilta mihinkään.


Päästiin viimein altaalle loikomaan, kun sää oli sen verran aurinkoinen, että tarkeni. Edellisinä päivinä sää oli tosiaan melko epävakainen. Aurinko kyllä paistoi, mutta tuuli oli kylmä ja välillä ukkosti ja satoi.


Altaan vesi oli ihan hirveän kylmää!! Kyllähän siellä virkistyi, mutta ei sinne viittinyt pitemmäksi aikaa jäädä.


Tämän verran kävin Välimeressä. Merivesi tosin oli paljo lämpimämpää kuin se altaan vesi, mutta ranta oli sen verran likainen ja pohja kivikkoinen, että en lopulta innostunut uiskentelemaan.


Illalla ihana pikkukisu kaipasi huomiota ja hyppäsi Matin syliin. Siinä se kiipeili, puski ja halaili, kunnes väsähti minun syliin nukkumaan. Voiii pikkuista, ikävä sitä ♥

Päivän toinen kissa: Ei-kovin-iloisen-näköinen tyyppi... Luultavasti hotellin kissojen 'pomo'.

pazar ☀ sunnuntai


Sunnuntaina meillä oli tarkotus viettää koko päivä altaalla, kun sääennuste oli lupaillut tosi aurinkoista ja lämmintä päivää. Köllittiin vähän aikaa auringossa, mutta sitten kun oltiin yli puolituntia odoteltu ison pilven väistymistä, tarkastettiin ennuste ja sehän näyttikin täysin pilvistä ja +17! Vaihdettiin kamppeet ja hypättiin saman tien Kyrenian dolmukseen ja sieltä pääkaupunki Nikosiaan huristelevaan minibussiin.

 

Hieman harmi kyllä, sunnuntai vaikutti joidenkin paikkojen aukioloaikoihin eli ei päästy näkemään Vanhaa Basaaria eikä kuvassa näkyvää Bedesten-kauppahallia. Ennen kauppahalliksi muuttamista Bedesten oli Pyhän Nikolauksen kirkko... Hmm, jotenki tuntuu pahalta :/ What would Jesus say?

  
Tämä Pyhän Sofian katedraali sen sijaan toimii nykyään Selimin moskeijana.

  
Käytiin ensimmäistä kertaa elämässämme moskeijan sisällä. Kivan pehmeät lattiat :D


Löydettiin aivan ihana ravintola, Old Mosaic nimeltään. Se oli semmoisella sisäpihalla, jossa kasvoi granaattiomena- ja sitruunapuu. Yksi pöytä oli vanha Singer ja toisessa oli vanhat kärrynpyörät. Seinällä oli vanhoja kaappikelloja. Ruoka oli tosi hyvää ja maistettiin myös turkkilaista kahvea. Ei se ihan pahaa ollu sekään.


Käytiin myös Büyük Han -majatalossa ja sattumalta eksyttiin myös jonkinlaisille markkinoille, joissa myytiin monennäköisiä hedelmiä ja vihanneksia. En tunnistanut niistä varmaan puoliakaan.

Päivän kissa: Hassu pieni kissanpentu, joka oli kiivennyt auton katolle. Tuolla Nikosiassa vilisi kyllä ihan sydäntäsärkevän paljon kodittomia kissanpentuja :''(

pazartesi ☀ maanantai


Maanantai-aamupäivä vietettiin taas altaan reunalla ja tällä kertaa ihan altaassakin. Kun kirjat oli luettu loppuun (Matti: Mielensäpahoittaja, minä: Across the Universe – Matka alkaa) lähettiin taas reissun päälle.


Hypättiin siis jälleen kerran Kyrenian bussiin ja sieltä sitten taksiin, joka vei meidät Bellapaisin vuoristokylään. Bellapais on kuuluisa upeasta "Rauhan luostaristaan" ja sitähän mekin tietenkin heti ensimmäisenä pyyhällettiin katsomaan. (Bellapais on myös tuttu siellä asuneen englantilaiskirjailija Lawrence Durrellin kirjasta Katkerat sitruunat, jossa paikan kauneutta ylistetään.)


Meille kerrottiin, että Bellapaisin kylä on parhaimmillaan illalla, joten hengailtiin siellä 'joutilaana' pimeän tuloon saakka. Tämä kyllä sopi kuvaan, sillä Bellapaisissa uskotaan kasvavan "Tree of Idleness" eli joutilaisuuden puu, jonka alla istuvasta tulee laiska ja haluton työntekoon. Noh, eipä taida tommosella puulla olla tehoa meikäläiseen ellei se sitten tämmösen laiskan ja työhaluttoman kohalla toimiki toisinpäin :D


Kulutettiin aikaa joutilaana istumisen lisäksi kuljeskellen ympäri kylää ja hyvää ruokapaikkaa etsien. Matkan varrella kuljettiin useampaan kertaan erään parturiliikkeen ohi, josta iloinen sliipattu miekkonen vilkutteli meille. Sain sitten yllytyshullun idean ja ehotin Matille, että se menee 'turkkilaiseen parranajoon' vähän siistimään naamaansa. "Ei, ei, en varmana!", Matti vastusteli, mutta lopulta työnsin sen väkipakolla Princess Diana Hairclubin parturinpenkkiin. Parturimies esittäytyi Davidiksi ja alkoi sitten siistiä Matin sänkeä. Koko partaa en ois antanutkaan ajaa, oon sen verran tykästynyt siihen! Vaan kuten arvelinkin, ei tuo käsittely rajoittunut pelkkään parranajoon :D Siinä vaiheessa, kun David trimmasi ukkoni niskaa, korvia ja nenää meinas mulla pettää pokka. "Hoito" päättyi nopeaan niska- ja päähierontaan sekä järkyttävän kuuloiseen niskojen naksautukseen! Jälkeenpäin Matti oli tosi tyytyväinen, että sain sen pakotetuksi tuonne, sillä olihan se hauska ja erikoinen kokemus x)

Päivän kissa: Pelokas pikkukisse.

 salı ☀ tiistai


Tiistaina hengailtiin jälleen uima-altaalla ja Matti uskaltautui jopa pulahtamaan meressäkin. Iltapäivällä käytiin kävelylenkillä vuoriston suunnassa ja eksyttiin Laptan hautausmaalle, joka oli aikas mielenkiintoinen paikka. Hautakivet oli suuria monumentteja, joissa oli melkeen kaikissa myös kuva vainajasta. Minusta se olis ihan mukavaa Suomessakin. Loppujen lopuksi ihmisestä jää kuollessaan niin vähän jäljelle maan päälle, että ainakin minusta 'sukututkijana' olisi mielenkiintoista nähdä kuvia edesmenneistä sukulaisista ja muistakin... Toisaalta tulevaisuudessa kuvista ei ole varmaan pulaa, kun kaikilla on Facebook- ja Instagram-profiilit täynnä. 


Tällä kertaa meitä seurasi tämmöinen koira. Ilmeisesti huskyn ja jonkun pikkukoiran rakkauslapsi :D


No joo, hautausmaa-reissun jälkeen alettiin jo pakkailemaan laukkuja, sillä illalla kymmenen aikaan alkoi kotimatka. Lento lähti Ercanin lentokentältä vähän yhden jälkeen ja aika pian laskeuduttiinkin jo taas Antalyaan. Lentoyhtiönä meillä oli joku ihme OnurAir enkä oo ihan varma suosittelenko muille :D Lentokoneen moottori piti koko lennon ajan aivan järkyttävän kovaa meteliä, niinku joku mopo tai ruohonleikkuri! Istuttiin aika lähellä hätäuloskäyntiä ja se luukku natisi ja nitisi niin kuin olisi auennut hetkellä millä hyvänsä. Laskeutuessa jarrutus nosti desibelit niin korkealle että ihan korviin sattui. Kirsikkana kakussa oli kuitenkin kapteenin iloinen kuulutus, jossa hän innostui kertomaan lentoreitistämme: "Olemme tällä hetkellä Bulgarian yllä, seuraavaksi Moldova, Ukraina, Romania...". Sanoko se UKRAINA?! Ei, ei kai. SANO SE! Noh, hengissä selvittiin eikä meitä ammuttu alas, mutta vähän kyllä meinas hirvittää :D

Oltiin perillä Helsingissä keskiviikko-aamuna 6.40 eli melkeen tunnin myöhässä, mutta eipä se meitä haitannu. Luvassa oli nimittäin jälleen päivä ajantappamista, sillä lento Ouluun meillä oli vasta seuraavana aamuna klo. 7.20. Shoppailtiin päivä Jumbossa, missä tehtiinki tosi hyviä löytöjä, mm. kolmet farkut Matille yhteensä 45€! Käytiin myös Flamingossa kattomassa Muumit Rivieralla ja koko ilta tuijotettiin tyhmiä ohjelmia Lentokenttähotelli Pilotissa. Aamulla piti herätä jo 4.30 ja puoli kymmenen aikaan oltiin viimein kämpillä Oulussa.

Ei kommentteja:

Christmas Pikachu