Sivut

torstai 1. tammikuuta 2015

♫ Vuoden 2014 levyt TOP10


Tein tämmösen listauksen Facebookissa Villen haastamana jokunen viikko sitte:

Vuoden 2014 levyt TOP10

10. Within Temptation - Hydra
Perus WT:ia feat. se ja se ja se. Mitään valtavan suuria tunteita tämä bändi ei oo meikässä koskaan herättäny muutamia biisejä lukuunottamatta eikä tämä levy tee poikkeusta. Tätä ei tule silleen 'kuunneltua-kuunneltua' vaan tää sopii hyvin taustamusaksi esim. siivoillessa, kokkaillessa ja autoillessa

9. Indica - Shine & Akvaario
Uudistunutta Indicaa kahdella eri kielellä. Last.fm kertoo, että suomenkielisen Akvaarion biisit Sun oma, Onnen syy ja Nirvanaan on olleet meikäläisen vuoden kuunnelluimpia kappaleita. Monet muut levyn biisit kuitenkin ärsyttää ja laittaa ikävöimään vanhaa kunnon keijukaismeininkiä. Englanninkielinen Shine-albumi on siinä mielessä tasaisempi kokonaisuus, että mikään ei ärsytä, muttei myöskään ihastuta yhtä intohimoisesti.

8. Whispered - Shogunate Macabre
Samurai-touhut jatkuu entistä ärhäkämmin. Tutustuin Whisperediin jo sen underground-aikoina, vaikka ei se taida vieläkään mikään kovin tunnettu suuruus olla. Bändi on kehittynyt hurjasti esikoisalbumin ajoista ja koko Shogunate Macabre on melkoisen makaaberia tykitystä. Kyllähän tällaista japanilais-vivahteista metallia kuuntelee mielellään.

7. Ghost Brigade - IV – One With the Storm
Ghost Brigadea isolla G:llä ja B:llä. Täytyy myöntää, että tätä levyä ei ole tullut kuunneltua vielä hirveän monta kertaa, mutta ainakin ensivaikutelma on hyvä. Itseasiassa niinkin hyvä, että meikäpoika on päättänyt voittaa kammoni ja astua pelottavaan ja synkkään luolaan nimeltä Nuclear Nightclub, jossa bändi esiintyy joulukuun 13. päivä.

6. Insomnium - Shadows of the Dying Sun
Taatusti toimivaa ja törkeän tyylikästä tärinää tärykalvoissa... SotDS on todella kaunis levy ja sisältää hirvittävän kovia biisejä. Insomniumin meininki pysyy levystä toiseen melko tuttuna ja turvallisena, mutta noh, mitäpä sitä muuttamaan hyvää reseptiä.

5. Opeth - Pale Communion
Notkahduksen jälkeen takaisin huipulle. Mulle kävi samoin kuin Villelle eli Opethin edellinen albumi Heritage ei oikeen auennu. Tämä uutukainen taas... huhhuh, kun on kovaa settiä! Levy on mahtava kokonaisuus, joka vie kuuntelijan uusiin, mutta myös nostalgisiin sfääreihin. Örinän puuttuminen ei harmita, vaikka olisihan sitäkin hauska kuulla taas pitkästä aikaa.

4. Jonne - Jonne
Metsä-äijän rosoista romantiikkaa. Jonne, Jonne, veit sydämeni. Metsään on iäksi mieli ja Kuku käki kolahti meikäläiseen niin kovaa, että se oli menoa. Tätä levyä oli mahtava fiilistellä syksyisen ruskan keskellä luonnossa vaeltelusta haaveillen. (Haaveeksi se tänä syksynä sitten jäikin, kun ei keretty tekemään niitä luontopolkuretkiä, joita olin suunnitellut). Välillä levyn meno kuitenkin äityy pikkasen liiankin 'rosoiseksi' ja epävireiseksi, mutta annan sen anteeksi, sillä ei tän tyylistä musiikkia ihan noin vain löydä.

3. Sonata Arctica - Pariah's Child

Ikuisen lempibändin uudet muka-vanhat kujeet. Lempibändin kohdalla odotukset nousee aina vähän liian korkeiksi. Niinpä ensikuuntelun jälkeen olin melko pettynyt varsinkin kun levyn sanottiin olevan sitä 'vanhaa Sonataa'. En nyt ehkä ihan allekirjoita sitä, mutta fiilikset albumin suhteen on tosiaan ajan kanssa muuttuneet paljon, paljon positiivisemmiksi. Love on ainoa biisi, jota en kestä, Blood on täyttä mahtavuutta! Kaiken kaikkiaan ihan mainio teos.

2. Stam1na - SLK
Lemin pojat täräyttävät itsensä uusiin ulottuvuuksiin. Tämä albumi aurasi heti ekalla kuuntelulla tiensä tälle listalle. Sen tiesi heti, että kyseessä on yksi vuoden parhaista levyistä. SLK on tiukkaa Stam1naa uusilla mausteilla. Hillittömän kova tekele alusta loppuun!

1. Tuomas Holopainen - The Life and Times of Scrooge

Mestarillinen soundtrack mestariteokselle. Tätä levyä odotettiin ja odotettiin, ja sitten kun se viimein ilmestyi ei odotukset ainakaan alittuneet! Kappaleet on kauniita taideteoksia, jotka kuljettaa läpi maiden ja mantereiden, Villistä lännestä Australiaan, Skotlannista Klondikeen. Ei kai Tuomas Holopaisen, Johanna Kurkelan ja Tony Kakon (ehkä parhaat tyypit maailmassa!) yhdistämisestä voisi mitään huonoa seuratakaan. Puhumattakaan siitä, että menossa on mukana myös säkkipillit (salainen intohimoni) ja viulut! Parhautta. Piste.

Ei kommentteja:

Christmas Pikachu