Sivut

tiistai 31. maaliskuuta 2015

♫ Endless Forms Most Beautiful


Mistähän sitä alottas? Floor kuulostaa mahtavalta, Troy on parasta mitä koko bändille on koskaan tapahtunu, musiikki on täydellistä, mutta... teema ja lyriikat ei. Ja minä kun olen ihminen, jolle ne sanoitukset merkkaa biiseissä tosi paljon.

Elämän ylistys, joo, sehän on hieno aihe, mutta kun pääasiallisena teemana levyllä tuntuu kuitenkin olevan lähes "uskonnollinen" tieteen ja evoluutioteorian ylistys. Ameebat ja apinat, jeejeejee.

Richard Dawkinsia en arvosta yhtään. Ilmeisesti äijää ei katsota hirveän hyvällä edes kaikissa ateistipiireissä, sen verran jyrkkiä ja mm. sovinistisia lausuntoja on mies antanut.(Evoluutioteorian valossahan esim. raiskaus ja oman lapsen tappaminen on ihan normaaleja ihmisluontoon kuuluvia juttuja). Dawkinshan on todella uskonnonvastainen ja samaa ajatusmaailmaa on havaittavissa myös joidenkin biisien kohdalla... Minun mielestä aika outoa bändiltä ihailla henkilöä, jonka mielestä se, että lapsi opetetaan uskomaan Jumalaan on pahempi asia kuin lapsen hyväksikäyttö.

No mutta se siitä. Nyt siihen musiikkiin.


1. Shudder Before the Beautiful
Komeasti lähtee levy liikkeelle. Oikein hyvä kipale, vaikkei silti edes parhaimmistoa.
2. Weak Fantasy
Tosi marcomainen biisi! Floorin ja Marcon äänet soppii kyllä älyttömän hyvin yhteen. Tää on silti musta ehkä levyn heikoin lenkki.
3. Élan
 Paranee joka kuuntelukerralla ♥ Tämän biisin sanotuksistakin tykkään.
4. Yours Is an Empty Hope
 Tähän väliin taas vähän rankempi biisi. Pomppaa aivoissani samaan kategoriaan 2. kappaleen kanssa. Floorin ärhäkämpi tulkinta on komeata kuunneltavaa.
5. Our Decades in the Sun
 Koskettava kappale, kunnianosoitus isille ja äideille. Tuomas osaa vielä tehä hyviä slovareita toisin kuin Kakko-Tony :/
6. My Walden
 Tähän biisiin rakastuin heti ensisekunneilla, ihan niin kuin I Want My Tears Backiin aikoinaan. Oi Troy ♥ Lempparini tällä hetkellä.
7. Endless Forms Most Beautiful
 Ei auennut ekalla kuuntelulla, mutta jo heti toisella täräytti ilmat pihalle. Loppupuolen soolo-ilottelu on koko levyn parasta antia.
8. Edema Ruh
Ihanata, ihanata ja niin kaunista. Yks lemppareistani.
9. Alpenglow
Didi didi di di dididi! Soi päässä koko ajan, mutta ei haittaa, kun on sen verran hyvä biisi.
10. The Eyes of Sharbat Gula
 Kaunis instrumentaali, mutta ehkä vähän turha ja ylimääräisen tuntuinen tässä välissä.
11. The Greatest Show on Earth
No onhan se mahtava, onhan se eeppinen. Ei siitä mihinkään pääse. 24 minuuttia ja ei tunnu missään. Eniten diggailen biisin alku/keskiosasta eli Life:sta.


 Endless Forms Most Beautiful olisi lähes täydellinen levy, jos vaan kunnia maailman hienoimman shown ohjaamisesta annettaisiin sille, jolle se kuuluu.

2 kommenttia:

Ville Alajärvi kirjoitti...

Katselin arvosteluasi mielenkiinnolla ja halusin esittää oman mielipiteeni vertailukohdaksi.
Ponneton, voimaton, mitäänsanomaton. Nämä tulevat minulla ensinnä mieleen tästä levystä. Ikävä kyllä, Floorilla olis ääntä paljon enempäänkin, jotenkin laulaa kauhean varovasti, soitto on kauhean kevyttä, tulee mieleen radioon tehty levy?

hejdij kirjoitti...

Mielenkiintoista kuulla muita mielipiteitä :)

En oo kuunnellu Floorin aikasempia bändejä oikeastaan ollenkaan ja just äsken sattumalta satuin kuulemaan yhden After Foreverin biisin. Kyllähän siinä kieltämättä oli vähän "suuremmat soundit", mutta ite en olis kaivannut sen tyylistä laulua tähän levylle. Joissain kappaleissa lähes "anettemainen" keveys tosin ihmetyttää. Ehkäpä seuraavalla levyllä saadaan Floorin koko kapasiteetti käyttöön?

Jonkin verran oon kuunnellu levyä myös instrumentaalisena enkä armottomien kylmien väreiden vuoksi pysty hirveen monta pahaa sanaa sanomaan levyn soittopuolesta.

Christmas Pikachu