Sivut

torstai 28. tammikuuta 2016

I'm not losing my insanity, part II: The Kypsyysnäyte

Toissayönä ei tullu paljo levättyä vaan väänsin koko yön unissani kypsyysnäytettä.


Ensimmäisessä unessa olin jossaki puistossa. Kypsyysnäyte oli just alkamassa, mut kesken kaiken sain viestin, että Ulla&Make on tulossa meille kylään. No minähän pakkasin kamat kasaan ja lähdin kotiin harvinaisten vieraitten luo. Yhtäkkiä tajusin, et ei hemmetti! Mitä ihmettä mää oikein aattelin, nythän mun valmistuminen viivästyy taas kuukaudella! Siinä kerkes jo tulla pikku paniikki, mutta sitte armaat aivoni paljastivat, että "Jekkujekkujee, untahan tämä vain on". Siitä siirryttiinkin sitten sulavasti uneen nro. 2.


Olin jossaki kellarissa ja oottelin muun porukan kans kypsärin alkamista. Suureksi hämmästykseksi paikalle ei saapunutkaan kukaan opettaja vaan tatuointitaiteilija Kat von D (WTF, aivot?!)! Yllätykset ei päättyny siihen vaan pian meille selvis, et kypsäri toteutetaankin pelaamalla Papupeliä. Selevä! Ilmeisesti olin joukon ainut Bohnanza-taituri, sillä voitin ja vieläpä ylivoimasesti. Tämä ei ollutkaan mikään paha uni, ainoastaan sekopäinen.


Seuraavaksi Dream Productions sen sijaan pisti pyörimään semmosen pätkän, jossa oli kyllä kaikki onnistuneen painajaisen elementit. Kauhea hidastettu fiilis, jäätävä häpeän tunne... Ei sentään hampaat tippunu. Olin siis jälleen siellä kellarissa, mutta tällä kertaa pöydän ääressä ja valmiina kirjotushommiin. Alku oli lupaava, sillä sain jopa muutaman lauseen aikaseksi. Sitte aika hidastui... tai siis ei aika vaan minä. Kello tikitti menemään, mut mun kädet tuntu painavilta enkä saanu lauseen lausetta syntymään. Hirveää! Pahin oli kuitenkin edessä. Yhtäkkiä ihastuttava ohjaava opettajani huomasi, että konseptin sijaan olin raapustanu tekeleeni vihkoon. Vihkoon, joka oli täynnä muistiinpanoja opparin teoriaosuudesta! Isoon ääneen, kaikkien kuullen ope alko syyttää mua lunttaamisesta. Järkyttyneenä ja nolona koitin sopertaa, että se oli vahinko, en minä tahallaan, en minä edes kattonu niitä! Koko luokka tuijotti mua halveksivasti ja minä häpesin silmät päästäni.

Sitten heräsin "virkistyneenä", menin kouluun eikä mikään kauhuskenaarioista toteutunu. Sen pituinen se :D

Ps. Aikasempi *I'm not losing my insanity -postaus* oli vielä astetta sekopäisempi x)

Ei kommentteja:

Christmas Pikachu