Sivut

maanantai 28. maaliskuuta 2016

When in Rome

Buongiorno! Palattiin toissapäivänä Roomasta, oli kyllä taas kerran ihan huippu reissu ♥ Matkaporukkaan kuului mun ja Matin lisäksi iskä, äiti ja Jomppe. Lennettiin jo maanantaina Vantaalle, sillä ti-aamuna lähtö oli eläimelliseen aikaan 6.30. En tiiä kauanko suora lento ois kestäny, mut me tehtiin mutka Istanbulissa ja oltiin perillä Roomassa joskus ennen kahta. Löyettiin siis tosi halvat lennot ja siksi kieppastiin Turkin kautta. Turkish Airlines oli kyllä aivan loistava lentoyhtiö! Paremmat ja monipuolisemmat ruuat ku joissain ravintolassa (ja ilmaset viinit) ja Star Wars VII pyöri näytöillä.


Meijän hotelli St. Paul sijaitsi nimensä mukaisesti lähellä Saint Paulin basilikaa, parin metropysäkin päässä Colosseumista. Ekana päivänä vaelleltiin vaan siellä hotellin ympäristössä eikä vielä lähetty keskustaan. Illalla löydettiin ihanan tunnelmallinen trattoria, jossa vedettiin kunnon spaghetti carbonara -annokset.

Colosseum
Konstantinuksen riemukaari
Altare della Patria — Viktor Emanuel II:n monumentti
Lippu puolitangossa Brysselin tapahtumien takia :(
Fontana di Trevi
Santa Maria del Popolo
Villa Borghesen puisto
Colosseum by night
Creme Caramel

Keskiviikkona alettiinkin sitten kiertämään nähtävyyksiä oikeen urakalla. Makoisan hotelliaamupalan jälkeen hypättiin metroon ja suunnattiin ekana tottakai Colosseumille. Muutama muukin turisti oli eksyny paikalle, joten ei jaksettu jonottaa (ja maksaa), että päästäis pällistelemään rauniota sisältä käsin. Colosseumin ja lähistön muiden kohteiden jälkeen löydettiin ittemme Viktor Emanuelin monumentin luota. Komia pytinki, vaikka roomalaiset ite kuulemma pitää sitä pröystäilevänä hirvityksenä. Kahvin ja Nutella-lettujen jälkeen jatkettiin metrolla Spagnaan eli Espanjalaisille portaille. Portaat oli remontissa, joten sieltä ei tullut otettua kuvia. Fontana di Trevi -suihkulähde sen sijaan aiheutti suurta ihastusta ja olikin mun mielestä ehkä yks hienoimpia nähtävyyksiä. Seuraavaksi päätettiin mennä vähän puistoon huilaamaan. Ajeltiin metrolla Villa Borgheseen, jossa kierreltiin ja istuskeltiin, kunnes tuli liian kylmä. Sitä ennen kerettiin käydä katastamassa yks Rooman lukuisista Pyhän Marian kirkoista, Santa Maria del Popolo. (Jossain vaiheessa syötiin myös älyttömän hyvää bruschettaa).

Puistoilun jälkeen kävästiin hotellilla ja illalla mentiin taas il Colossion hoodeille ja napsastiin parit kuvat iltavalaistuksessa. Täysikuu loisti mahtavan näkösenä Colosseumin "ikkunoista", mutta eihän se kuvassa näytä miltään. Mutta livenä näytti, uskokaa pois. Löydettiin lähistöltä ruokapaikka, jossa syötiin reissun kehnoin ateria :/ Maha tuli silti täyteen ja jälkiruoka oli hyvää.

Mikälie hökkeli
Pietarinkirkko
Piazza San Pietro
Berninin Baldacchino Pietarinkirkossa
Metro ei-sieltä-tyylikkäimmästä-päästä

Seuraavana päivänä olikin aika valloittaa Vatikaani. Jäätiin vähän liian aikasin pois metrosta ja jouduttiin kävelemään aika pitkä tovi joen vartta ennen kuin oltiin oikeassa paikassa. Oli tosi lämmin ja mun varpaat oli edellisen päivän marssimisen seurauksena hinkuttanu toisiinsa kivat rakot. Matkan varrella oli useitakin hienoja rakennuksia, mut eipä niistä tienny mitä ne on. Roomassa on niin älyttömästi kirkkoja ynnä muita, että vaikka kuinka siistit rakennukset on periaattessa vaan perussettiä, niinku esim. tuo ekan kuvan Palazzo di Giustizia (jota myös roomalaiset inhoaa :D). Lopulta ennen reissua katsotusta Enkelit ja demonit -leffastakin tuttu Pietarinkirkko tuli näkyviin. Mulla ei oo edelleenkään mitään hajua missä vaiheessa astuttiin Vatikaani-valtion puolelle (vähän pettymys), mutta pian oltiin jonottamassa turvatarkastukseen Pietarinaukiolle päästäksemme. Hieno oli kirkko ja aukio. Laiskoina ja köyhinä ei käyty Sikstuksen kappelissa.

Palattiin Italian puolelle ja lähettiin ettimään kahvilaa. Se olikin kiirastorstain teemaan sopivasti oikea kiirastulikokemus (pitkäperjantaina tuskat yltyi Via Dolorosa -tasolle), sillä siinä vaiheessa mun jalat oli niin sairaan kipeät, että melkeen oksetti. Vihdoin ja viimein löydettiin kiva kahvipaikka, jossa söin elämäni parhaan croissantin. Sitten matkattiin Ottaviano-pysäkiltä ensin Terminiin ja vaihdettiin Laurentinaa kohti menevään metroon. Lepäiltiin hotellilla kunnes illalla käppäiltiin lähellä olevaan Al Peperoncino -ristoranteen, jossa syötiin aivan huippu pizzat ja jälkkärit. Talo tarjos lopuksi vielä jotain hyvää mansikka-snapsia :D

Pantheon
Fontana di Trevi by night

Perjantaina alko kyllä olla jo voimat aika loppu. Rakot varpaissa oli paisunu kauhistuttaviin mittoihin. Liikkeelle oli silti lähdettävä ja päivän ohjelmassa ensimmäisenä oli Cimitero dei Cappucini eli kapusiinimunkkien luukrypta. Se oli siis sellanen holvi, jonka seinät ja katto oli peitetty ja koristeltu yli 4000 munkin pääkalloilla ja luilla. Niistä oli tehty vaikka minkälaisia kuvioita ja koristuksia, hyrh. Siellä ei valitettavasti saanu ottaa kuvia, mut esim. *tästä* näkeen millasta siellä oli. Seuraavaksi vuorossa oli yksi Rooman päänähtävyyksistä eli Pantheon. Jomppe toimi kartanlukijana ja reitti ei varmasti ollu suorin mahollinen, sillä matka tuntui karmivan pitkältä. Ainakin varvas-parkojeni mielestä. Perille kuitenkin päästiin ja olihan se melkonen arkkitehtuurinen taidonnäyte. 

Pantheonissa istuskelun jälkeen lähdettiin Piazza Navonan kautta vaeltelemaan ympäriinsä melko päämäärättömästi. Tai no oli meillä päämääränä etsiä jälleen kerran hyvä välipalapaikka, mutta eihän sieltä turistialueelta oikeen löytynyt mitään sopivaa. Lopulta päädyttiin taas saman puiston reunalle kuin keskiviikkona ja ostettiin hodarit ruokakärrystä :D Nautittiin vähän aikaa auringosta ja päädyttiin varmaan Google Earthiin, sillä joku ukkeli kuvas vähän sen näkösesti just sitä pätkää, jossa istuttiin. Sitten taas mutka hotellille ja parin tunnin päästä oltiin jälleen matkalla kohti keskustaa. Mentiin syömään Il Giordino di Albino -nimiseen ravintolaan, jossa oli kova meininki päällä. Kitaraa soittava tarjoilija viihdytti karseita amerikkalaisia turisteja ja melu oli korvia huumaava. Onneksi täydellisen stereotyyppiset jenkkimatkailijat poistuivat paikalta kohtalaisen pian vedettyään viimeiset limoncellot naamariinsa. Me tilattiin kunnon pihvit, ja isot ja hyvät pihvit saatiinkin. Illallisen jälkeen käytiin vielä kattomassa Fontana di Trevi iltavalaistuksessa. Jengiä oli liikenteessä melko paljon johtuen varmaan pitkäperjantaista ja Paavin kulkueesta. Ite ei siis menty seuraamaan Via Crucista juurikin väenpaljouden takia. Toisaalta en tiiä oisko se paavin näkeminen kovinkaan suuri juttu näin luterilaiselle :P
 
Matkalaiset
Rooman keisari Jomppelius?

Lauantaina lähettiin kohti lentokenttää jo vähän ennen klo. 12. Taas mentiin Istanbulin kautta ja ai että oli hyvvää ruokaa koneessa. Oltiin Vantaalla yötä ja eilen lennähettiin kotiin. Oulussa päästiin melkeen samantien kattomaan aivan upeaa INRI-pääsiäismusikaalia, jonka kappaleet on mun tädin käsialaa. Wau ja wou!

Hieno pääsiäinen on kyllä ollu, vaikka mämmiä on tullu syötyä ihan liian vähän. Onneksi on vielä aikaa korjata asia! :D

~ Jes. 53:4-5 ~


...

Hyvää pääsiäistä!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Ulkoilu/lautapeliviikonloppu

Aivan huikea viikonloppu takanapäin! Oltiin soluporukalla meijän mökillä pelailemassa ja tulihan tuota käytyä vähän ulkoilemassakin. Meitä oli siis yheksän henkeä (minä & Matti, Sasha, Maiju, Jukka & Niina, Otto, Minna ja Miika) + välillä vierailevina tähtinä Jomppe, Juhani, Lauri, Antti, Pentti ja Sini.

Ajeltiin Oulusta kolmella autolla perjantai-iltana ja kerettiin siinä illan aikana jo ottaa parit pelit (Port Royal, Samurai, Samurai Sword...). Lauantaina aamupäivästä osa porukasta lähti laskettelemaan ja me toiset lumikenkäilemään. Kenkäiltiin kommeissa maisemissa ja minä vallotin "vuoren" konttaamalla jyrkkää umpihankirinnettä lumikengät kädessä.

Moustaches

Reippaan ulkoilun jälkeen oli sitten pelailun aika. Illan aikana tuli pelattua ainakin La Isla Bohnitaa, Scotland Yardia, Port Royalia, Samurai Swordia ja Huhupuheita. Lisäksi saunottiin ja paistettiin makkaraa, kuten asiaan kuuluu.

Maggaraa

Sunnuntaina Matti ja Otto lähti vielä hiihtämään. Mulla, Sashalla, Maijulla ja Minnalla oli sillä aikaa armoton Castles of Mad King Ludwig -mittelö. On se vaan edelleen älyttömän kova peli! Meijän osalta mökkiviikonloppu olikin sitten siinä, sillä seuraavaksi suunnattiin Matin kans Kuusaamoon. Muut jäi ahkerasti siivoamaan ennen kuin lähtivät takaisin Ouluun :P

Koko porukka

Kuusamossa juhlittiin siis tädin&tädin miehen kuuskymppisiä. Nuo juhlat kyllä oikeen vielä kruunas muutenki mahtavan viikonlopun. Tarjoilut oli herkulliset ja oli ihan älyttömän siistiä nähä kaitafilmejä iskän ja sen sisarusten lapsuudesta! Siihen vielä tyyppien selostukset päälle niin voin kertoa, että nauru raikasi ja isosti :'''D


Huomenna sitte lennetäänki jo Helsinkiin ja tiistaina Roomaan! Everything is awesome!!! ♫♥♥

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kirjahaaste

Osallistuin facebookissa tämmöseen kirjahaasteeseen niin laitanpa sen nyt tännekin.

1. Kirja, jota luet nyt


Ulla-Lena Lundberg: Jää

"Jää on tarina saaristoseurakuntaan saapuvasta papista, hänen perheestään ja kirkkosaarta ympäröivien kylien ihmisistä - ikiaikaisista salaisuuksista, joita meri ja jää kyläläisten hartioille uskovat. Teos sai vuoden 2012 Finlandia-palkinnon."

Oon viime aikoina ollu tosi laiska lukemaan. 'Kuin surmaisi satakielen' jäi kesken ku laina-aika loppu enkä pystyny enää uusimaan. Aattelin siis siirtyä suosiolla Matille joululahjaksi antamaani 'Amorphis-kirjaan', mutta sitten mummola-reissulla mummo tyrkkäsikin käteen yllämainitun 'Jää:n' ja nyt oonkin melko vauhdilla tavannut kyseistä teosta läpi. Luen ihan liian harvoin tän tyyppisiä kirjoja tai ylipäätään mitään suomalaista, joten tämä on ollut ihanaa vastapainoa kaikenlaisille paskoille, amerikkalaisille teiniromaaneille. On tosi kiehtovaa lukea sota-ajan jälkeisestä Suomesta ja saaristolaiselämästä. Siitä aina tunnistaa hyvän kirjan, että sitä jotenkin imaistuu sinne maailmaan ja tätä lukiessa oon kyllä elelly tuolla ulkosaaristossa.

2. Kirja, jota rakastit lapsena


Philip Gonzáles: Koira joka pelastaa kissoja

"Tositarina Ginny-koirasta, jolla on uskomaton kyky ja tarve pelastaa kodittomia ja vammaisia kissoja. Samalla enkelikoira tulee pelastaneeksi myös elämänhalunsa menettäneen omistajansa."

Ihanista ihanin Toini-ope luki tämän meille (muistaakseni) 3. luokalla. Sen jälkeen oon lukenu tän monia, monia kertoja. Todennäkösesti tää on ensimmäinen "oikea" kirja, jonka oon lukenu ihan ite. Kirjan tarina koskettaa mua edelleen ja muistan, että silloin lapsena tämä kirja teki ihan valtavan vaikutuksen. Ensinnäkin siksi, että pienenä eläimet, varsinkin koirat, oli mulle se kaikkein suurin intohimon asia. Omistin kymmeniä pehmokoiria ja haaveilin omasta lemmikistä. Toinen asia, minkä muistan ihastuttaneen tässä kirjassa oli ne kissojen nimet! Kaikille pelastetuille kissoille annettiin joku kuvaava ja persoonallinen nimi, ja minähän oon aina ollut ihan hullun kiinnostunut nimistä, sekä eläinten että ihmisten. Suosittelen kyllä kaikille tätä kirjaa. Ihan hämmästyttävä tarina. Täytyypä lukasta tämä pitkästä aikaa!

3. Kirja, joka jäi kesken


J.R.R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin

"Suuren suosion saavuttanut fantasiaromaani, joka kertoo hobitti Bilbo Reppulin seikkailusta velho Gandalfin ja 13 kääpiön kanssa."

Mää vihaan Taru sormusten herrasta -leffoja. Matti on pakottanut mut kattoon ne kerran, mut mää en vaan voi sietää niitä. Onhan ne komean näkösiä joo, mut kaikki hahmot on vaan niin tylsiä ja vastenmielisiä, varsinkin Frodo! Koko saagassa ei oo yhtään henkilöä, josta tykkäisin eikä yhtään juonikuviota, joka kiinnostas. Hobitti-elokuvat on vähän parempia. Niissä on sentään vähän huumoria ja ihana Thranduil. Ja Bombur :D Hobitti-kirjan lukemisen alotin joskus kauan ennen leffojen ilmestymistä, serkkuni Juhon kehotuksesta. Taisin päästä siinä jopa vähä yli puolenvälin tai ainaki siihen asti ku Smaug tulee kuvioihin. Mutta siihenpä se sitten jäikin enkä oo koskaan jaksanu jatkaa etiäpäin... Ps. Jostain kumman syystä oon joskus lukenu Loru sorbusten herrasta -parodian ja osa TSH-tietämyksestäni perustuu siihen x)

4. Kirja, joka teki vaikutuksen


Margaret Mitchell: Tuulen viemää

"Tuulen viemää on elämää suurempi romaani ja kenties tunnetuin kuvaus Yhdysvaltojen sisällissodasta . Scarlettin ja Rhettin myrskyisä rakkaustarina sekä Amerikan Etelävaltioiden värikäs elämä kuohuvine historiankäänteineen tekevät klassikkoteoksesta unohtumattoman lukuelämyksen."

Oishan tähän voinut valita esimerkiksi Pekka Reinikaisen 'Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu' -teoksen tai jotain muuta syvällistä, mutta mennään nyt tällä. Tuulen viemää on mun kaikkien aikojen lempikirja, lempparileffa myös, jos joitain Disney-klassikoita ei lasketa. Katsoin leffan ennen kirjan lukemista ja muistan miten haltioitunut olin siitä massiivisesta neljän tunnin pläjäyksestä. Ne mekot (ekana tottakai)! Se tunteiden kirjo! Ja sitten vielä se loppu: Ei! Eihän tämmöstä tarinaa voi olla! Kirjaan tartuin pian elokuvan katsomisen jälkeen ja pääsin uppoutumaan syvemmälle Scarlettin maailmaan. Oon kuullu useammaltakin henkilöltä, että ne ei voi sietää 'Tuulen viemää' Scarlettin takia. Se vaan on niin kusipäinen tyyppi! Niinpä, just se tekee tän kirjan niin mahtavaksi! Mua kyllästyttää lukea semmosia kirjoja, joissa päähenkilö on joku täydellinen, oikeamielinen sankari(tar). Scarlett on niin ihanan inhimillinen ja erehtyväinen ♥ Siihen pystyy samastumaan. Scarlettin lisäksi 'Tuulen viemää:ssä' huippua on se historiallisuus. En tietäis varmaan mitään Yhdysvaltojen sisällissodasta ilman tätä kirjaa. Jokaisen ihmisen tulis lukea tai edes katsoa 'Tuulen viemää' ainakin kerran elämässään. Mutta varokaa niitä jatko-osia! 'Rhettiä' en oo lukenu (enkä lue), mut 'Scarlett' oli sellasta kuraa, että huhhuh!

5. Kirja, johon aina palaat


Don Rosa: Roope Ankan elämä ja teot

"Roope Ankan elämä ja teot on Don Rosan kirjoittama ja piirtämä sarjakuvatarinoiden sarja Roope Ankan elämän eri vaiheista."

Meillä luettiin aina Aku Ankkaa ja nämä Don Rosan kertomukset on tulleet tutuiksi jo ihan lapsena. Tarinoissa Roope seikkailee eri maissa ja maanosissa, tutustuu historiallisiin henkilöihin ja pääsee todistamaan monia merkittäviä tapahtumia. Oonkin huomannut, että tällä kirjalla (ja Aku Ankka -tarinoilla muutenkin) on ollut tosi iso sivistävä vaikutus, sillä tällä tavalla esitettynä historia ym. tarttuu pikkasen paremmin mieleen ku koulukirjoja lukemalla :D Viimeksi palasin 'Roope Ankan elämän ja tekojen' pariin kaks vuotta sitten ku teoksen "soundtrackiksikin" kutsuttu Tuomas Holopaisen 'Music Inspired by the Life and Times of Scrooge' -albumi ilmestyi. Levyn myötä jo valmiiksi moniulotteinen sarjakuva sai vielä lisää syvyyttä ja voin kertoa, että tämä yhdistelmä saa kyyneleet silmiin useammin kuin kerran :'')

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Paadipapiidipaadi

Eilen vietettiin meikäläisen valmistujaisia. Oli oikein kivat partyt, kaikki leipomukset onnistu loistavasti (feta-pinaattipiirakka omnom, muumilimsa-juustokakku nomnom!) ja muutenki oli mukavaa, vaikka vieraita käviki huomattavasti vähemmän ku mihin oltiin varauduttu.

Christmas Pikachu