Sivut

lauantai 20. elokuuta 2016

Puoliväli

Se ois kai nyt sitte raskauden puoliväli. Hui kauhia ku aika on mennyt nopeasti. Aattelin nyt kirjotella tähän vähä jotain ajatuksia ku enpä oo mihinkään muuallekaan kirjottanu.


๑ Alkushokki on nyt takanapäin, seuraavaksi pitää varmaan alkaa pelkäämään niitä viimeisiä viikkoja/kuukausia, jollon oikeesti konkretisoituu, et tää on nyt totta. Tunnelmat on joka tapauksessa ollu viime aikoina paljo positiivisemmat kuin sillon aluksi, kun asia tuli tietoon.

๑ Mulla ei oo ollu käytännössä minkäänlaisia oireita koko aikana. Oon kyllä valtavan kiitollinen siitä ♥ Voin vaan kuvitella millanen fiilis ois ollu, jos ois sen henkisen myllerryksen lisäksi joutunu vielä viettään päivät pönttöä halaillen!

๑ Vappuna oli jotain outoa sydämen tykyttelyä ja välillä pimeni silmissä ku nousin vaikka sohvalta ylös. Siinäpä ainoat tuntemukset.

๑ Ollaan ostettu (vasta vai jo?) vaunut, turvakaukalo, Tula-kantoreppu, muutamia ryysyjä kirppikseltä sekä tietysti tärkein heti ensimmäisenä: Brion puinen junarata-paketti! Tori.fi:ssä mulla on jotain 20 hakuvahtia ja tarkotuksena on siis ostaa ihan kaikki mahdollinen käytettynä. Torin kautta löytyi siis nuo edellä mainitut hankinnatkin :) Lisäksi otetaan tietenki äitiyspakkaus.

๑ Pelkään synnytystä enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Muistan, miten pienenä päätin, etten mee koskaan naimisiin enkä hanki lapsia, juurikin siitä syystä, et jo sillon pelkäsin niin hirveesti. Olin aikas helpottunut, kun yks lääkäri vilautti suunnitellun sektion mahdollisuutta (ei siis pelkästään synnytyspelon takia), vaikka tiiänkin et luonnollinen synnytys on turvallisin, terveellisin ja järkevin vaihtoehto plääplää. Mun mielestä tässä koko hommassa ei oo mitään luonnollista! :D Mutta en siis tiiä yhtään vielä miten tää homma tulee menemään ja sekin stressaa hulluna.

๑ Toivottavasti se perii Matin punaset hiukset!!! Ja Matin silmät.. ja korvat.. ja luonteen ♥

 ๑ Mulla on ollu alusta asti vahva tunne, et poika sieltä tulee. On tuntunu ihan turhalta ees miettiä tyttöjen nimiä tai jotain vaaleanpunasia vauvahörhelöitä :''D No joo, alle parin viikon päästä saadaan toivottavasti sukupuoli selville ja nähdään onko mun aavistukset ja tuntemukset ollu ihan päin honkia. Jos on, niin ei se tietenkään mitään haittaa. Kumpi vaan on tervetullut.

๑ Oon järkyttyny nyky-lastenohjelmien kökköydestä. Haluaisin, et pikkutyyppi pääsis näkeen kaikki oman lapsuuden lempparit, kuten Nooan saaren, Kaukametsän pakolaiset, Matka maailman ympäri 80 päivässä jne. Muumit, Tontut ja Myyrä meiltä onneksi löytyy dvd:nä, kuten myös Timonit ja Pumbat ja tietysti kaikki parhaat Disney-leffat. Mutta entä jos... ei! Liian kauhea edes ajatella! Entä jos se ei tykkääkään esim. Leijonakuninkaasta?!! Sillon viimestään täytyy lähettää se Siperiaan työleirille...

Mitään lällätys-lässytys-lastenlauluja ei tulla meijän huushollissa kuuntelemaan. Rölli on sallittu. Ja ehkä sillon tällön jotku vanhat klassikot, kuten Georg Malmstén ja mitä näitä nyt on. Toiveissa kuitenkin on, et jälkikasvu perii vanhempiensa ylivertaisen musiikkimaun. 

Säikähän edelleen joka kerta ku se potkasee. Senki pitäs kuulemma olla mukavaa ja ihanaa, mutta ei se vaan oo. Pelkäsin jo etukäteen, et saan varmaan paniikkikohtauksen, on se sen verran ufoa, et joku monottaa sua sisältä päin :S Toisaalta taas tulisin varmaan ihan hysteeriseksi, jos niitä liikkeitä ei tuntus. Eli joo-o, antaa nyrkkien ja kantapäiden vaan laulaa...

 ๑ Se on ihanaa, et vihdoin saa olla vapaasti läski :D Mulla on ollu ihan hillitön pallomaha jo monta monituista vuotta ja sen takia käytänki yleensä vaan korkeavyötäröisiä housuja ja löysiä paitoja. Mut nyt voin pikkuhiljaa alkaa taas käyttää niitä pieneksi jääneitä, liian tiukkoja paitoja ku ei haittaa vaikka maha näkyy. Tällä hetkellä tää maha ei kyllä oo vielä paljo minkäänlainen, ainakaan mun mielestä. 

 ๑ Oon jo nyt lopen kyllästynyt kaikenlaisiin "neuvoihin" ja pelotteluihin, joita ollaan saatu ihmisiltä kuulla. Varsinkin kun tilanne on mikä on, en tajua mitä iloa siitä on, et meille kerrotaan, miten 'ei voida koskaan enää nukkua, eikä tehä mitään kahestaan jne. jne.'. Luuletteko, että minä, maailman negatiivisin ja pessimistisin ihminen, en oo jo ajatellu kaikkea mahollista kamalaa mitä tästä seuraa? Ja mikä kaikki voi mennä pieleen ja vaikeimman kautta? Ihan ku meillä ois jotku vaaleanpunaset lasit päässä ja luultas, et kaikki tulee olemaan ihanaa, yhtä auringonpaistetta ja sateenkaarta! Justhan mää oon vasta koittamassa päästä eroon siitä ajatuksesta, et meijän elämä on pilalla x) Vielä oon sentään säästyny kuulemasta jotain yksityiskohtaisia, täyttä gorea sisältäviä synnytyskertomuksia, mut tiiän, et neki on vielä tulossa. Oh, please! Tässä muuten hyvä postaus Hanna Gullichsenilta aiheeseen liittyen.

๑ Laitetaanpa vielä toinen Hanna G:n postaus, johon niiin samastun: 

 "Olen pysynyt järjissäni suunnittelemalla mitä kaikkea teen vauvojen synnyttyä: 
– Majoneesia majoneesilla.
– Lakua ja salmiakkia ihan kolmen edestä, joku piru senkin keksi kieltää.

– Syön kaikki saatanan juustot joista on varoiteltu, enkä käytä elämässäni enää koskaan sanaa pastöroitu.
 – Poltan Panadolit roviolla ja siirryn takaisin oikeisiin lääkkeisiin, jos jokin vaiva saapuu häiritsemään eloa."

Ruokarajoitukset ja -kiellot ärsyttää mua suunnattomasti. Näitten asioiden ei kuulemma pitäs olla ongelma eikä mikään ja niin minäkin aluksi luulin, varsinki ku en syö kalaa enkä näin ollen voi kärsiä mistään hillittömästä sushi- tai graavilohihimosta. Mutta ei tämä helppoa oo! Tai ehkä oiskin, jos olisin pysytellyt siinä neuvolasta saadussa lapussa, mutta ehei, pöljä minä, olen mennyt googlaamaan ja lukemaan keskustelupalstoja, joissa joka ikiseen kysymykseen tulee sama vastaus: "Joo, kyllä sitä saa syödä... jos siis haluat ehdottomasti tappaa lapsesi. Olet selvästi itsekäs ja paska äiti, mikset vaan hyppää sillalta . . ." no joo suunnilleen näin :D Neuvolan lappusessa ei esim. sanota sanaakaan raa'asta kananmunasta eli oon alkuaikoina vedelly majoneesia, punajuurisalaattia ym. ihan hyvällä omallatunnolla. Samoin Valion tms. fetaa ynnä muita pehmeitä juustoja, joita neuvolan mukaan saa pästöroituina syödä, kun taas suomi24-mammat eivät missään nimessä ottaisi pienintäkään riskiä. Ravintolassa syömässä käyminen on nykyään täyttä venäläistä rulettia, kun eihän sitä voi koskaan tietää, onko kokki pessy kätensä hyvin tai onko kasvisten kans samalla leikkuulaudalla pilkottu raakaa lihaa. Kaikkea jääkaapissa olevaa täytyy tarkastella suurennuslasin kans, 'onkohan tämä ollut täällä avattuna liian kauan?'. Juhlissa ja kyläpaikoissa pitää tehdä moraalisia päätöksiä 'maistanko juustokakkua... entä lasketaanko rahka tosiaan pehmeäksi juustoksi?!' Är-syt-tä-vää! 

 ๑ Vähän harmittaa lapsukaisen puolesta, et sillä tuskin tulee olemaan samanlaista serkkulaumaa ympärillä niinku itellä on ollu. Hauska nähä kuinka monta vuotta menee ennen kuin ensimmäinen serkku syntyy. Pikkuserkkuja sen sijaan on alkanut putkahtaan maailmaan tasasta tahtia, meijän beibe on jengin neljäs jäsen. Tuoreimman tapauksen eli tän kuun alussa syntyneen kummitytön kans babylla tulee oleen ikäeroa alle puoli vuotta.

 ๑ Mulla on aina käyny sääliksi ne, joilla on synttärit lähellä joulua. Yhistettyjä joulu- ja synttärilahjoja, kamalaa! Ja tuntuuko synttäreitten vietto miltään ku siinä samaan aikaan juhlitaan joulua ja uutta vuotta? Olin siis aika kauhistunu ku aloin laskeskeleen laskettua aikaa. Noh, toisaalta tästä tulee varmasti ihan täys lellipentu ku se on kaikille isovanhemmilleen eka lapsenlapsi ja lisäksi mun mummolle ja papalle eka lapsenlapsenlapsi. Lahjoja siis tuskin tulee puuttumaan :D

 
Loppuun vielä yhteenveto: Joo, tykkään valittaa ja mua pelottaa ihan hulluna. Oon kuitenki superüberonnellinen, et kaikki on mennyt tähän asti niin älyttömän hyvin. Uskon, et tää kaikki on Jumalan suunnitelmaa ja et just tän beiben pitää syntyä meille ja just tähän elämäntilanteeseen, vaikka se itteä vähän ihmetyttääkin. Siksi ootan luottavaisesena ja innolla, et minkälainen tyyppi sieltä oikeen tupsahtaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huhhuh... Repeilen täällä tälle postaukselle, mutta toisaalta tuo on just sitä, mitä kuvittelinkin sinun miettivän ja käyvän läpi :/ Voimia :D
-Elina

hejdij kirjoitti...

Heh, kiitos :)♥

Christmas Pikachu