Sivut

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Viimeinen kolmannes

Raskauden viimenen kolmannes on nyt alkanut. Tässä vähän kuulumisia:

Kaikki on edelleen mennyt älyttömän hyvin. Ei oo mitään vaivoja tai suurempia kolotuksia. Pessimistinä pelkään, et millonhan tää kostautuu, nyt viimesinä kuukausina, synnytyksessä vaiko sitte sen jälkeisessä elämässä? Vai voiko tää oikeesti olla näin helppoa? Oon alkanu lueskelemaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta (vaikka aluksi en aikonu lukea yhtään opusta!) ja se aiheuttaa kauheaa paniikkia. Miten imetys, vaipanvaihto ja jopa tuttipullojen pesu voidaan saada kuulostamaan niin vaikealta?! Oon aina ihan kauhun partaalla ku luen niitä juttuja. Synnytystarinoita en edelleenkään halua kuulla.

Oltiin yhtenä päivänä Matin kans syömässä ja sinne ravintolaan tuli isä tyttärensä kanssa. Tytöllä oli sama nimi ku meijän beibellä tulee olemaan. Virnuiltiin molemmat ihan typeryksinä ku se kuulosti niin hyvältä :D Tällä hetkellä vauva tunnetaan nimellä Tallukka. Minähän jossain aikasemmassa postauksessa sanoin, et harmi ku mikään biisin nimi ei oikeen sovi lapsukaisen nimeksi. Niinku Shamandalie tai Tallulah. Näin sitte yhtenä yönä unta (ennen ku tiedettiin sukupuolta), et saatiin tyttö ja sen kolmanneksi nimeksi tuli Tallula. Se oli muka suomalainen versio Tallulahista x) Niinpä sukupuolen selvittyä vauvan lempinimi vaihtui Metusalemista Tallulaan ja aika pian se väänty muotoon Tallukka. Ja tottakai sille pitää nyt aina hoilata kauniisti "Taaallukkaah. It's easier to live alone than fear the time it's over. Wo-o-oo-ou Taaallukkah, find the words and talk to me, oh, Tallukka, This could be... heaven".

Tallukka on hirvittävän vilkas eläjä. Välillä herään yölläki siihen ku se niin kovasti kääntyilee tai mitä lie touhuaakaan. Uskomatonta mutta totta, nyt luulen silti ymmärtäväni ku jotku sanoo, et niille tulee vauvan syntymän jälkeen ikävä sitä potkiskelua. Eikä sekään enää edes ällötä, et ne liikkeet näkyy niin selvästi :P Neuvolassa on välillä vaikeaa saada sydänäänet kuunnelluksi ku beibe potkii koko ajan siihen kuuntelulaitteeseen. "Jos minua tökitään, minä tökin takasi!". Rakenneultrassa tytöstä ei meinattu millään saada 'kasvokuvaa', sillä aina ku hoitaja vähänki yritti ultrata siihen suuntaan, neiti käänsi naaman pois. Selvästi sukuunsa tullu ku ei tykkää olla kuvattavana :D 

Eipä tässä muuta... paitsi ehkä pakollinen pötsikuva:

4 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Mää en jotenki vieläkään voi uskoa tätä! En varmaan usko ennen ku nään sen beibin. Siitä tulee varmasti söpöin vauva ikinä =)

hejdij kirjoitti...

Aika menee kyllä sairaan nopeaa eikä vielä itekää meinaa uskoa :D Ja kiitos, heh toivotaan! ♥

Anonyymi kirjoitti...

Synnytyssalin suihkussa ihmettelin sekavasaa tilassa kätilöopiskelijalle että "mihin minun maha katosi nyt tää näyttää niinku ois semmonen ruttuinen tyhjentyny ilmapallo" oih oli se ihanaa vaan silitellä sitä isoa masua, eikä tarvinnut vetää mahaa sisään ja huolehtia miltä näyttää tiukoissa vaatteissa :D -kippe-

hejdij kirjoitti...

Urgh :D Joo mahaa tulee varmasti ikävä juurikin nuista syistä. Tälläki hetkellä mulla on semmonen paita mitä en oo voinu vuosiin pitää just tiukkuuden takia x) Pitää ottaa ilo irti nyt ku ei haittaa vaikka on pallomaha!

Christmas Pikachu