Sivut

perjantai 9. joulukuuta 2016

♫ 2016 Levyt TOP10

Kylläpä oli taas hankalaa laittaa tän vuoden levykäisiä parhausjärjestykseen. Viime aikoina on tullu kuunneltua paljo uutta musiikkia ennestään tuntemattomilta bändeiltä, mutta vanhojen tuttujen uutukaisiin on tietenki vähä helpompi päästä sisälle... Tässäpä nämä nyt kuitenki ois, ihan tän hetken fiiliksen mukaan.

10. Twilight Force: Heroes of Mighty Magic



Tämä on vähä semmonen 'vuoden yllättäjä'. En oo aiemmin kuunnellu Twilight Forcea, mut innostuin nyt sitte syksyllä kokeilemaan Imperiumin ylistävän arvostelun vuoksi. Ekan kuuntelun jälkeen tämä onki sitten eksynyt kuunteluun tasaisin väliajoin. Ei sille mitään mahda, et power metal on meikälle edelleen se 'juttu'. Siitä kaikki lähti. Oon kyllä yleensä todella nirso kyseisen genren suhteen. Eeppisyyttä pitää olla, mutta ei liian juustoista, laulajan ääni ei saa ärsyttää (jostain syystä hirveen monessa power metal -bändissä on joku järkyttävän paskaääninen varis hoilaamassa :D) jne. Sonata, Stratovarius ja Cain's Offering on melkeen ainoat, joita siedän. No, nyt listaan voi lisätä TF:n. Oikeestaanhan tää levy on vähän liikaa kaikkea. Liian eeppinen ja mahtipontinen, typerä nimi ja peruscheesekkäät 'lohikäärmeitä, taikuutta, sankareita!' -sanotukset, laulajan äänikään ei oo mikään 10+. Mutta jostain syystä tämä nyt vaan maistuu.

Kovin kipale: Noloa myöntää, mut oon kuunnellu tän aina niin yhtenä kokonaisuutena, etten osaa eritellä yhtään biisiä erikseen. Joku, missä on semmoset upeat orkestraatiot!

9. Theocracy: Ghost Ship


Edellinen Theocracy-albumi vei välittömästi jalat alta. As the World Bleeds:istä oonki kirjotellu *täällä*. Tämä uutukainen sen sijaan, hmm, eihän se huono ole missään nimessä, mutta samanlaista tunteenpaloa se ei kyllä saa aikaan. Toimivaa kristillistä metallia ja vieläpä power metallia ei koskaan voi olla liikaa. Siksipä Theocracy ansaitsee paikan TOPkympissä.

Kovin kipale: Ihan hirveesti tätä ei oo vielä tullu kuunneltua, mut tällä hetkellä lempparibiisi on ehdottomasti Currency in a Bankrupt World!

 8. Devin Townsend Project: Transcendence



Deviniä tuli aluksi kuunneltua tosi paljon, mut sitte iski totaalikyllästyminen. Ei se Devin vaan oo mulle semmonen ylijumala niinku eräälle nimeltämainitsemattomalle Jompelle. Jotain spesiaalia siinä äijässä ja musiikissa kuitenki on, esim. Truth-intro ja Offer Your Light — ihan mahtava meininki! Ei tommosta muilla oo. Anneken ääni on aina plussaa, spesiaali sekin. Transcendencessä on kuitenki sama ongelma ku kaikissa muissakin Devinin levyissä. Niissä on älyttömän maukkaita kappaleita siellä täällä, mutta loppujen lopuksi kokonaisuus ei kuitenkaan iske tunteisiin.

Kovin kipale: Offer Your Light, kuten jo sanoinkin. Ohan se Failureki kova.

7. Whispered: Metsutan - Songs of the Void



"Samurai-metallibändi" Whisperediä käytiin kattomassa keväällä Hevimestassa. Tää uusin levy ei ollu sillon vielä ilmestyny, jos ois, niin varmaan olis tullu heti hankittua. Nyt ostohommat on unohtunu, vaikka hankkimisen arvoinen tekele onkin. Uusia biisejä keikalla kuitenki kuultiin ja kyllähän ne toimii! Sekä livenä että levyllä. Poijjaat on kehittyny debyyttialbumin ajoista ihan valtavasti eikä siinä ekassakaan levyssä oo kyllä mitään haukkumista. Tätä ja Shogunate Macabrea en oikeen osaa vielä vertailla.

Kovin kipale: Ehkäpä Strike! tai Sakura Omen.

6. Opeth: Sorceress / Katatonia: The Fall of Hearts

Jaetulle 6. sijalle pääsivät Opeth ja Katatonia. Tutustuin sillon joskus muinoin näihin kahteen bändiin aika yhtä aikaa, joten sen vuoksi nää on mun päässä jotenki semmonen soma pariskunta.



Opethin uutukaisen suhteen mulla ei ollu hirveesti mitään odotuksia. Kaks edellistä albumia on jääny todella vähälle kuuntelulle, vaikka Pale Communion ainaki aluksi oli olevinaan positiivinen yllätys. Tuntuu, et ennen Sorceressin ilmestymistä, bändiltä kerkes tulla tosi monta lyric-videota ja niitä tuli kyllä kuunneltua/katottua suurella mielenkiinnolla. Niinpä ku levyn laitto sitte ekan kerran soimaan, tuntu siltä niinku puolet kappaleista ois jo ihan tuttuja. Ehkäpä just sen vuoksi tämä albumi on jo näin lyhyessä ajassa noussut reippaasti Heritagen ja Palen edelle (yritin äsken äkkiä nimetä ees yhen biisin noilta levyiltä... ei onnistunu :O).

Kovin kipale: Will O the Wisp on kaunis ♥



The Fall of Heartsia oon kuunnellu pikkasen vähemmän ku Sorceressia. Edellisten albumien suhteen Katatonian tilanne on melko samanlainen ku Opethilla — Dead End Kings ja Dethroned & Uncrowned on jääny täysin kuuntelematta (Opethin levyt sentään omistan). Tää uus levykään ei iskeny suoraan tajuntaan, mut kyllähän tätä mielellään kuuntelee. Bändin tyyli ja Renksen ääni on kuitenki sen verran omalaatusia, että ku niihin on kerran tykästyny niin aina maistuu, vaikkei albumille hirveesti mitään uutta ois keksittykään.

Kovin kipale: Tällä hetkellä sanoisin, että Shifts.

5. An Abstract Illusion: Illuminate the Path



Aikaisemmin täysin tuntematon yhtye kipusi listalla näin korkealle. En ees muista miten päädyin kyseistä bändiä kuuntelemaan, mut mm. nuo mahtavat kosketinosuudet viekoitteli laittamaan levyn kuunteluun aina vaan uudestaan. Tämä levy ois ehottomasti ostamisen arvoinen, mutta suureksi yllätyksekseni kyseessä on vielä niin pikku bändi, ettei albumeja ole myynnissä muuta kuin digitaalisessa muodossa. Onneksi on olemassa Spotify.

Kovin kipale: Breathe Create Beauty -intro on aivan mieletön! ♥ Mutta joo, Vakuum.

4. Haken: Affinity



Affinitystä oonki jo kirjottanu kokonaisen postauksen. Mielipide ei ole muuttunut tässä n. puolen vuoden aikana eli erittäin hyvä levy siis mielestäni edelleen! Kaikissa biiseissä on omat koukkunsa, on kasaritunnelmaa, dupsteppiä, kevyttä pop-meininkiä, mutta sitten vielä lisäksi ihan kunnon örinää ja metallisuuttakin. Tämmöistä lisää, kiitos!

Kovin kipale: The Architect, hmmm tai 1985 tai tai tai...!

3. Stam1na: Elokuutio


Myös Elokuutiosta löytyy postaus *täältä*. Siinä oon kehunu mm. Hyrden äänen monipuolisuutta, Bogrenin miksausjälkeä ja Emilin koskettimia. Ja kyllähän niitä kelpaa kehua edelleen. SLK:n ohi tämä uutukainen ei oo kuitenkaan vieläkään menny, mut onhan tämä mainio levy.

Kovin kipale: Kuudet raamit saattaa olla jopa koko vuoden paras biisi.

2. Insomnium: Winter's Gate


Voi ei, en oo vieläkään saanu luettua sitä Winter's Gate -novellia. Se varmaan vähän vielä syventäs kuuntelukokemusta. Komea teoshan tämä on, eikä 40 minuutin biisi tunnu yhtään liian pitkältä. Siinä on sen verran mukavasti vaihtelua, on kevyttä ja raskasta, ja kaikkea pientä kivaa kosketinosuutta ynnä muuta. Jossakin mielessä tämmönen järkäle on kuitenki vähän epäkäytännöllinen. Esim. Stam1nan kohalla voin millon vaan kuunnella jonkun tietyn kappaleen, minkä just sillä hetkellä haluan kuulla. Tätä 40 minuuttista kipaletta ei aina ihan noin vaan kuunnellakaan. Siksi arvoinki pitkään, et kummin päin laitan nuo kaks edellä mainittua alpuumia...

Kovin kipale: Vaikka Spotifyssa levy onkin pilkottu osiin niin todellisuudessahan koko albumi sisältää siis vain yhden kappaleen.

1. Sonata Arctica: The Ninth Hour


No oli varmaan tosi vaikea arvata, että mikäs levy se siellä ykkössijalla killuu. Varsinki, jos on *tän* hehkutuksen lukenu. Sonata yllätti niin positiivisesti!! Pelokkain mielinhän minä tätä albumia odottelin, mutta innolla, niin innolla, että sanoinkin, et ootan Ninth Houria enemmän kuin lapsen syntymää :D Tää levy on ehottomasti paras kokonaisuus sitten Reckoning Nightin, eli paras, öö, yli kymmeneen vuoteen. Tykkään kaikista biiseistä, ainoastaan Fairytale on vähän muita kökömpi. On se vaan niin ihanaa, kun voi pitkästä aikaa hyvillä mielin sanoa oman lempibändin uutukaista vuoden albumiksi ♥

Kovin kipale: Apua, paha valinta. No ehkä se on Till Death's Done Us Apart, mutta ei We Are What We Are ja Among the Shooting Stars:kaan kauas jää.

TOP20:iin ois päässy varmaan Mokoma: Laulurovio, VOLA: Inmazes, Dark Tranquillity: Atoma, In Flames: Battles, Poets of the Fall: Clearview, Petra: Aikuisten satuja, Be'lakor: Vessels, Evergrey: The Storm Within ...

Ei kommentteja:

Christmas Pikachu