Sivut

lauantai 14. tammikuuta 2017

Taiga – Pakkaspäivän prinsessa

Terve ja topakka tyttösemme Taiga tupsahti tänne tänä tammikuisena talvipäivänä klo 08.47. Pituutta peipellä 49 cm ja painoa 3200 g.


Kirjottelenpas nyt tänne jotain tuosta meidän neidistä ja hänen syntymästään.

Oli synkkä ja myrskyinen yö... Päivä oli keskiviikko 4.1. ja kello n. 1 yöllä, kun supistelut alkoi ja koko päivä menikin sitten hirveissä tuskissa. Sinnittelin kuitenki kotona kokonaiset 24h ennen kuin oli pakko lähteä sairaalaan. Siellä sain melko pian alkaa hengitteleen ilokaasua, ei siitä ihan hirveesti kyllä apua ollut. Elikkä epiduraali tänne ja heti, kiitos! Vaan sepä ei mennykää ihan niinku Strömsössä. Kätilö yritti laittaa mulle kanyylia suoneen, mutta ei jostain syystä onnistunu. Anestesialääkäri sentään hoiti sen homman kotiin, mutta sitten epiduraalin laittaminen epäonnistui miljoona kertaa ilmeisesti ahtaitten selkänikamien vuoksi. Jouduin siis kestämään pahimmat supistukset ilman mitään kivunlievitystä + olemaan niiden ajan hievahtamatta paikallaan, kun lääkärimies sörkki piikillä selkää. Noin tunnin yrittämisen jälkeen epiduraali saatiin viimein laitettua ja supistukset tuntui katoavan. Mutta mitäs on tämä outo paineen tunne, pitäs vissiin vessaan päästä? Ponnistusvaihe alkoi siis samantien puudutuksen aloittamisen jälkeen. Synnytysvalmennus-videon perusteella olin toiveikkaana, et pian tämä kärsimys päättyy. Vuan ei. Ponnistusvaihe pitkittyi, siinä vaan kesti ja kesti, mulla loppui voimat ihan täysin. Lopulta tyttö kiskottiin imukupilla tähän maailmaan, kun sydänäänet alkoi heiketä. Täysin terve typykkä sieltä kuitenki tupsahti ja minut kursittiin kasaan. Kello oli 8.47 ja päivä 5. tammikuuta. Ulkona oli pakkasta -28°.


Luojan kiitos, saatiin sairaalasta perhehuone, jossa alettiin yhdessä opiskella tätä uutta elämää. Meikä makoili ja Matti kanto mulle ruokaa eteen. Matista kerkes tulla nopeasti vaipanvaihdon ja muiden toimenpiteiden ammattilainen ja se saikin opettaa niitä mulle myöhemmin. Yöt oli painajaismaisia. Nälkänen Taiga huusi kuin syötävä, kun maitoa ei vaan tullut. Oltiin jo ihan epätoivon partaalla, mutta viime hetkellä hanat aukes ja ruokahuolto alkoi pelata. Edelleen typykkä kiihtyy sekunnissa nollasta sataan, mutta toissa yötä lukuunottamatta massu on tuntunu tulevan täyteen ihan mukavasti.


Päästiin sairaalasta kotiin maanantaina. Eka päivä ja yö oli yhtä kaaosta, mutta joka päivä tuntuu vähän edellistä helpommalta. Tallukka on enempi yöeläjä, joten yöt on katkonaisia, mutta päivällä se nukkuu ihan kivat pätkät. Sillon ei vaan ite malta nukkua, joten univelkaa kyllä kertyy.


Toissapäivänä ensimmäiset vierailijat tuli katsomaan Taigaa ja ah, miten kiltti ja ihana se olikaan koko päivän ajan ♥ Kaikki (iskä, äiti, Samppe, Stina, Jomppe & Lauri) oli aivan ihastuksissaan. Seuraavat vieraat saapuu huomenna, kun Pete ja Laura tulee tutustumaan neitokaiseen.


Meillä on siis täällä kaikki oikeen hyvin, vaikka vähän meinaa väsyttää. Fiilikset ja tunteet heittelee kans laidasta laitaan. Yhtenä hetkenä panikoin, et "apua, tuo tyyppi on täällä KOKO AJAN, en pääse sitä mihinkään karkuun, oon ikuisesti vanki!" ja seuraava ajatus onkin "tuntuu ihan hirveeltä ees kuvitella, et annettas tuo joskus jolleki hoitoon ja lähettäs ite jonneki menemään, mää tulisin heti hulluksi huolesta!". Eli aika kliseistä pikkuvauva-arkea.

Ei kommentteja:

Christmas Pikachu